Ensikosketus Indonesiaan

Saastepilviä näkyy jo ikkunasta, vaikka lento kestää vielä puoli tuntia. Saapuminen Jakartaan oli kuitenkin kivuttomampi kuin kuvittelin. Terminaalista ulos astuessa vastassa kuuma ja kostea ilma, ja vain 2! taksikuskia, eivätkä nekään kovin aggressiivisia olleet. Päätin kuitenkin säästää ja kokeilla julkista liikennettä, mikä lienee maailman surkeimpia jos suhteuttaa asukasmäärään. Metroahan kaupungissa ei ole, vaan ainoastaan bussiverkosto joka kulkee omaa sille varattua kaistaansa. Bussit ovat luonnollisesti aivan täynnä ja erittäin kuumia. Busseissa myöskään ei ole mitään näyttöä joka kertoisi seuraavan pysäkin ja pysäkkien nimet näkyy missä sattuu tai ne eivät näy ollenkaan. Kuitenkin joka bussissa oli poika huutelemassa pysäkkien nimiä, joten korvat tarkkana. Matka kentältä hostellille kesti n.3h.

Hostellissa törmäsin Ahvenanmaalaiseen Ricoon joka oli tulossa Phuketista baarimikkokurssilta ja aikoi etsiä töitä uudesta seelannista. Käytiin katsomassa batavian vanhakaupunki alue mikä oli ok, paljon koululaisia jotka halusivat haastatella meitä ja ottaa yhteiskuvia. Sen sijaan sunda kelapan satama-alue oli pettymys. National monument oli myös kiinni juuri sinä päivänä kun yritettiin sinne mennä. Rico kertoi että lähipäivinä Jakartassa juostaan maraton. Itse en juoksisi kilometriäkään tässä kuumuudessa ja pakokaasujen seassa...

Jakarta ei todellakaan ole mikään kaupunkimomakohde,ainakaan perinteisessä mielessä. Käveleminen minnekään ei ole järkevää etäisyyksien, jalkakäytävien puutteen, kuumuuden ja liikenneruuhkien takia. Varsinaisia nähtävyyksiä on vähän ja budjettihintaista tekemistäkään ei oikein tunnu olevan ostoskeskuksissa pyörimistä lukuunottamatta(tätä paikalliset,joilla on aikaa ja rahaa, tuntuvat tekevän.)

Hauska kokemus oli parturissa käynti, parturityttö ei puhunut sanaakaan englantia enkä minäkään osannut erittäin rajallisella Indonesian taidolla juuri mitään selittää. Yritin näyttää kuvia mutta lopulta tytöltä taisi mennä pasmat aivan sekaisin sillä hän lähti takahuoneeseen kikattamaan ja hokemaan "tuka tuka". No venailin tuolissa hetken ja vanhempi herra tuli ottamaan tilanteen haltuun. Hänkään ei puhunut englantia mutta lopputulos oli oikein hyvä, ja hinta edullinen.

Muutamia omituisia asioita:
 -junassa saattaa olla peräkkäin 3 vaunua joissa kaikissa on numero 2 ,jonka jälkeisessä vaunussa on numerot 4 ja 6??
-Kadut on numeroitu, mutta järjestys ei etene niin kuin numerot normaalisti etenevät. Esim peräkkäin samalla puolella voi olla 25 ja 48, ja 27 on 200m päässä. En löydä logiikkaa.

Seuraava varsinainen kohde on Pangandaran, mutta otin välipysähdyksen tänne Bandungiin koska ei kiinnosta istua bussissa 10+h putkeen. Tämän kaupungin vetonaula (indoille) on kymmenet outlet myymälät, missä myydään merkkituotteita joissa on pieniä fiboja, eivätkä kelpaa vientiin, 1/10 hintaan normaalista. Itseäni kuitenkin kiinnostaa kaupunkia ympäröivät tulivuoret, joista yhdelle aion huomenna löytää tieni jotenkin. Mitään turisteille suunnattuja retkiä niille ei järjestetä, koska täällä ei ole turisteja. Eli pieniä hankaluuksia ehkä odotettavissa mutta katsotaan mihin päädytään!
 

Singapore

Nyt sain tamankin viimein perustettua. Syy viivastymiselle oli se, etten heti keksinyt taydellista otsikkoa blogille. Heh. Blogin tarkoitus on lahinna valivuoden aikana valittaa tietoa siita etta  kaikki on reissussa ok. Lisaksi saatan kirjoittaa tanne jotain havaintoja tai kokemuksia jos sellaisia sattuu kohdalle.

Matka sujui ok. Lentokentalta kartta kateen ja metrolla hostellia lahimmalle pysakille. 5 min kavely ja olinkin jo hostellilla. Pieni, aika hiljainen sivukatu, lahella keskustaa. Erittain smoothia ottaen huomioon etta ollaan miljoonakaupungissa. Muutenkin suunnistaminen taalla on erittain helppoa, kaikilla kaduilla on nimi ja keskusta-alue on kaveltavan kokoinen.

Hostelli on taynna ausseja jotka istuvat loungessa napraamassa macbookejaan. Kaikki tuntuvat tekevan omia juttujaan, mitaan yhteista ohjelmaa aamupalaa lukuunottamatta ei tunnu olevan. Muuten hostelli on kylla oikein viihtyisa, ei mitaan valittamista.

Taalla Singaporessahan voi tehda lahes mita vaan jos on rahaa. Hiihto/laskettelukeskuskin loytyy!? No itse kuitenkin paatin viettaa aikaa kavelemalla ympari kaupunkia ja katselemassa paikkoja. Olen pienesta asti ollut aina enemman kiinnostunut sivukujista kuin itse nahtavyyksista. Katukuvassa tunnistaa selvasti kiinalaiset, seka tummaihoiset intialaiset, jotka ilmeisesti ovat tamileja. Merkillepantavaa on se etta lahes poikkeuksetta rakennustyomiehet, siivoojat, yms raskaan fyysisen (ja tuskin hyvin palkatun) tyon tekijat ovat tamileja. Liikemiehet yms. taloudellisesti menestyvan nakoiset ihmiset taas ovat lahes aina kiinalaisia. Sosiaalista segregaatiota siis taallakin. Lisaksi taalla nakyy malesialaisia, jotka eivat niin selvasti ole lokeroitavissa kuin tamilit ja kiinalaiset.

Huomenna siirryn Jakartaan, joka etukateistiedon mukaan on maailman 3. saastunein kaupunki, liikenteeltaan erittain kaoottinen, niin sekava etteivat edes taksikuskit tieda suurinta osaa paikoista. jne jne jne. Kuitenkin odotan mielenkiinnolla etta paasen todistamaan asiaa paikan paalle. Kaipaan vahan originellimpaa ymparistoa kuin tama siloitettu Singapore ja sen iphoneen rapattavat kiinalaiset liikemiehet.

ps. loysin kuolettavan isosta IT-ostoskeskuksesta nokiaan suojakuoren kun ei tosiaan gigantissa ollut. Tanne asti piti tulla perhana.