Kotimatka alkaa

No ei varsinaisesti, mutta reissun kaukaisin piste Suomesta jäi Dunedinin kaupungin jälkeen taakse. Etäisyyttä Tampereelle on muuten reilu 17000km. Tästä lähtien jokainen pysähdys on lähempänä Suomea :). Etäisyydestä huolimatta olemme huomanneet Uuden Seelannin olevan yllättävän paljon Suomen kaltainen. Sää vastaa Suomen kesää. Tätä kirjoittaessa illalla Te Anaun rannalla on n.14 c ja kylmä tuuli, mutta aurinko paistaa. Illat ovat pitkään valoisia ja tienvarsia reunustavat koivut ja lupiinit. Toisaalta merileijonia ja albatrosseja katsellessa huomaakin taas olevansa jossain ihan muualla. Sandfly beachilla Otagon niemimaalla näitä otuksia havainnoidessa tuli rannalle myös yksi keltasilmäpingviini hetkeksi tepastelemaan. Olimme todennäköisesti melko onnekkaita, sillä havainto jäi ainoaksi vaikka tiirailimme rannalla parin tunnin ajan.

Huomenna lähdetään katsomaan Milfordin vuonoa, joka on suosittu turistikohde. Eli odotukset korkealla. Kuvia kannattaa katsoa Mikon ja Sannan blogista.

Ei juuri raportoitavaa

Viikko meni balilla canggun rannalla surffatessa. Oikeastaan canggun alueella on monta rantaa, itse olin "old man's" rannalla käytännössä joka päivä. Tuolla aallot ovat rauhallisia ja sopivat aloittelijoille ja vanhemmille ukoille. Canggu on mukavan rauhallista aluetta riisipeltojen keskellä. Tosin sinnekin rakennetaan kovaa tahtia uutta, ja riisipellot ja lehmät saa väistyä. Kiinan kasvava kysyntä näyttää yltävän kaikkialle.

Mukava oppia uusi laji. Nykyään osaan jo kääntyä laudalla vasemmalle ja oikealle ja antaa tietä muillekin. Oppimista nopeutti Se että pamautin kerran ranskalaista kaveria päin kun en osannut väistää. Toisaalta kaveri oli itse typerästi tiellä. Surffaukseen kuuluu olennaisena osana etiketti, jonka mukaan määräytyvät mm. Väistämissäännöt.

Pari päivää sitten tein ekoteon ja lensin Singaporeen, nukuin yön Burger Kingin sohvalla ja seuraavalla lennolla takaisin. Vain saadakseni leiman passiin. Viisumia olisi voinut pidentää myös maassa mutta byrokratian rattaat pyörähtelevät tuskallisen hitaasti, enkä olisi ennen joulua päässyt minnekään.

Nyt ollaan kolmestaan lombokilla senggigissä. Melko sieluton lomakylä. Ei mitään tekemistä, ja tosi hiljaista, ja sateista. Lähdetäänkin huomenna eteenpäin senaruun luontoretkelle. Hyvä puoli sateessa on se, että vesiputoukset on nyt komeimmillaan. Joten niitä varmaan etsimään sitten.

koska ainakin toistaiseksi reissataan nyt kolmistaan, kuulumisia voi lukea myös Mikon ja Sannan blogista.

Surffipäiväkirja, luku 1

Noniin, ruoansulatuskanavan loppuosa ei falskaa enää joten takaisin harrastusten pariin.

Eilen etsiydyin Gerupukin lahdelle, missä piti olla isompia mutta silti aloittelijalle sopivia aaltoja. Surffispottiin päästäkseen pitää mennä veneellä lahden yli, ja jostain piti löytää seuraa jakamaan tästä aiheutuvia kustannuksia.
Aika pian törmäsinkin saksalaisiin Johannekseen ja Tinaan, jotka olivat samoissa aikeissa. Jostain kulman takaa pelmahti myös venekippari joten saatiin kulut jaettua, ja ei muuta kun aalloille.

Ja huhhuh minkä kokoisia aaltoja!! Virallinen mitta taisi olla 1.8 metriä mutta olisin itse veikannut varmaan 3 metriä. Joka tapauksessa täysin toista kaliiberia kuin rannan polvenkorkuset harjoitusaallot joihin olin tottunut. Pelkästään aaltojen murtumisesta kuuluva ääni sai kylmät väreet pintaan.. Olin sen verran sekavissa jännityksen ja pelon sekaisissa tiloissa, että jäin alkuun kauemmaksi katsomaan miten homma toimii, enkä yrittänytkään ottaa yhtään aaltoa. Johannes ja Tina sen sijaan suuntasivat suoraan aalloille..

Noh ei aikaakaan kun Tina meloo takaisin, hän oli kaatunut ja jäänyt aaltojen möyhennykseen. Tätähän sattuu mutta Tina oli sitä mieltä että ei kiitos tänään enää! Noilla aalloilla kun pannuttaa efekti on sama kuin menisi pesukoneesta läpi.. Seuraavana takaisin tulee Johannes, hänkin oli kaatunut heti ekalla aallolla ja rikkonut samassa rusikoinnissa lautansa! Eli ei mennyt ihan nappiin se reissu. Jouduttiin palaamaan tyhjin käsin.

Ei kuitenkaan annettu periksi vaan tänään lähdettiin uudestaan kokeilemaan onnea aaltojen kanssa, ja palkattiin vielä paikallinen guru jeesaamaan. Jännitti aivan p*rkeleesti mennä aaltojen sekaan eilisen jälkeen, mutta onneksi tänään aallot olivat 'vain' 1.5 metrisiä, eivätkä murtuneet giljotiinimaisesti vaan rauhallisemmin, eli sopivampaa surffaukseen! Shalemin neuvojen ja pienen työntöavun ansiosta parin tunnin aikana onnistuinkin saamaan 3 aaltoa, pitkiä yli 10 sek rideja! täytyy olla erittäin tyytyväinen tällä kokemuksella!

Tämänpäiväisen session jälkeen oon nyt saanu sellaisen kipinän tähän lajiin että matkustus surffirantoja kauemmas saa kyllä jäädä hetkeksi! Alkuhan on hauskin vaihe kaikissa lajeissa, kun kehittyy vielä nopeasti. Joten nautitaan nyt siitä...

Parantelua

Perinteinen turistiripulihan se tauti taisi silti olla, pakki meni sekaisin aikalailla heti viime kirjoituksen jälkeen. Kuume ja lihassäryt on onneks hävinneet, joten huomenna pääsee taas aktivoitumaan.

Nopeasta paranemisesta täytyy myös kiittää guesthousen Mamaa, joka on päivittäin kiikuttanut eteeni banaanipannukakkuja, nasi gorengia, teetä ja kahta erilaista lääkettä! Toinen tableteista oli imodiumia vastaavaa, ja toinen (nimeltään bodrex) sisälsi panadolin,duactin ja resilarin vaikuttavia aineita... Ei siis varsinaisesti mikään vatsataudin lääke mutta ajatus lienee tärkein!

Ajattelin piakkoin palata takaisin Balin saarelle ja tutkia sitä tarkemmin, sillä en halua vielä tuomita koko saarta etelä-Balin turistisoituneimpien paikkojen perusteella! Tänne Lombokillehan tulin lautalla, mutta voi olla että laiskuuksissani otan flygarin takaisin.. Hinta on lähes sama. Katsotaan nyt.

Yhtenä päivänä kävin pyörimässä Are Golingin kylässä, tarkoituksena oli kipaista sen vieressä olevalle pikku mäelle katselemaan maisemia. Paikka oli merkattu netistä löytyneeseen karttaan maininnalla "Beautiful scenery".Polun alku löytyikin helposti, mutta puolimatkassa ylös se loppui ja edessä oli kaulaan asti ulottuvaa piikkipensasta. Ilmeisesti ei hetkeen siellä oltu visiteerattu. Yritin runnoa piikkipuskista läpi mutta yritys osoittautui mahdottomaksi ilman pitkälahkeisia housuja, paitaa ja viidakkoveistä...

Alas könytessä törmäsin kyläläiseen Alexiin, joka ihmetteli puskien seasta ilmestynyttä verinaarmuilla olevaa hullua turistia. Alex on maanviljelijä kuten monet muutkin täällä. Sivuduuninaan hän kertoi kaivavansa kultaa mäeltä josta juuri olin tullut alas. Hän lupautuikin näyttämään kaivuukuoppaansa, jos tulen uudestaan käymään.

Tämä kullankaivuubuumi alkoi n. 4 vuotta sitten. Kultaesiintymät eivät ole mitenkään poikkeuksellisen runsaita ( muutenhan suuryritykset olisivat täällä jo), mutta kuitenkin riittäviä siihen että osa paikallisista on valmiita lähtemään tuohon erittäin rankkaan työhön toiveena osua isompaan esiintymään. Tämän lisäksi kullan erotteluun malmista käytetään melko alkukantaista laitteistoa ja myrkyllisiä kemikaaleja (netistä löytyneen tiedon mukaan elohopeaa ja syanidia). Lienee melko selvää että näissä oloissa nuo myrkyt päätyvät ravintoketjuun ennemmin tai myöhemmin... Touhuhan on tietysti laitonta, mutta se ei näytä tässä maassa muutenkaan olevan suuri este asioille. (korruptoituneet poliisit ja koko järjestelmä).

Hyvä puoli (minun näkökulmastani tietysti) näissä myrkyissä ja hämärätouhuissa on se että ne vähentävät suurten hotelli yms. sijoittajien halua investoida tänne, mikä puolestaan pitää tätä upeaa rannikkoa vielä toistaiseksi lähes koskemattomassa tilassaan..

ps. Käytössä on nykyään paikallinen liittymä, numero +62813 3976 7169

Pientä sairastelua

Aika pitkään selvisin ilman kummempia ongelmia. Viime yönä kuitenkin heräsin kuumeiseen oloon ja lihassärkyihin. Mitään vatsaoireita ei ole. Veikkaan jotain hyttysten levittämää virustautia, niitähän on useita. Ikävimpänä tietysti denguekuume. Olo on kuitenkin muuten ok, joten ei auta muuta kuin nyt lepäillä, jättää surffaukset väliin ja katsoa mihin suuntaan vointi menee. Ja varoa hyttysiä jatkossa enemmän. Enää ei harmitakaan niin paljon että maksoin 300€ japanin aivokuume-rokotteesta, eipähän tarvitse sitä ainakaan pelätä, vaikka harvinainen onkin...

Kuukausi takana

Naissa maisemissa vietetty viime paivat. Ei paha..

Samaisella rannalla on bambusta kyhatty ravintola, jonka menun ainoa vaihtoehto on "catch of the day". No muuta ei kylla tarvitsekaan. Hinta? 2e.

Mopolla kruisaillessa saa varoa milloin mitakin, eika vahiten naita lehmia Lombokilla. Onneksi liikenne muuten on erittain rauhallista verrattuna Jaavaan.

Ihan OK ilta Pangandaranissa

Ihan OK jyrkanne Balilla, moposeikkailujen loydoksia...

Tallaista myytavana Yogyakartan elaintorilla. Huomaa psykedeelisesti varjatyt kananpojat.

Polloja ja Gekkoja kaupan samaisella torilla.

Merapin rinteelta aamunkoiton aikaan. Taustalla Lawu-tulivuori, jonne hindut kapuavat meditoimaan...

Merapin kraaterin reunalta. Takana nakyva huippu on n. 20m korkeammalla mutta sinne paaseminen olisi vaatinut itsesuojeluvaiston taydellista puutosta, tai kiipeilyvalineistoa...

Normi Indonesialainen syottola

Josta sai tallaista ruokaa... Vaaleenpunaset raksut on tietaakseni keitettya katkaravun kuorta tms. Ihme kylla minkaanlaista turistiripulia en oo vielakaan onnistunut saamaan.

 

Jakartan liikennekaaos. Huomaa koulutytot lunkisti ylittamassa tieta.

Lempiruoka satay ayam, eli kanavarras, valmistumassa. Laatu tosin vaihtelee, joskus osa paloista on maksaa, janteita yms..

Yks tulivuorikraateri alkumatkasta. Asfalttitieta pitkin perille, joten ei juuri saavutuksen tunnetta.

Lomapohdintaa...

Varvasmurtuma taisi onneksi olla väärä diagnoosi. Kipu on hellittänyt jo huomattavasti.

Muutamia havaintoja:

Maanantaina kiinalaisia turisteja kuljettanut minibussi suistui rotkoon täällä Balilla, samoilla nurkilla missä oon ajellu skodellakin. Seurauksena 6 kuolonuhria, loput kyydissä olleet vammautuivat enemmän tai vähemmän. Juuri äsken taisin blastata näistä minidösistä. Pirulaiset kun ajavat tuhatta ja sataa, yrittäen saada mahdollisimman monta keikkaa päivälle. Ja tietenkin nuo kotterot ahdetaan niin täyteen kuin mahdollista. Vältän viimeiseen asti.

Merapi-tulivuori oli ampunut tuhkapilven 2 kilsan korkeuteen ja 30km päähän 4 päivää sen jälkeen, kun kävimme sitä ihmettelemässä. Huhhuh. Myönnetään näin jälkikäteen että ei ehkä turvallisimmasta päästä se reissu. (myös HS mainitsi asiasta).

Indonesiassa on kuollut 3 ihmistä lintuinfluenssaan (h5n1) tänä vuonna. Kun ottaa huomioon että täällä on kanoja hatusta vetäen n. 100-500 miljoonaa, täytyy todeta että h5n1 lienee murheista vähäisempiä(ja liiotelluimpia).

Naapurihuoneen aussipariskunta aikoo ostaa puolet kämpästä itselleen ja asustaa siinä miehen mukaan niin kauan kuin 50 tonnin säästöt riittää. Se muuten riittää aika monen talven yli. Näin vaatimattomalle suomalaiselle tuntui erikoiselta että äijä mainitsi tilinsä saldon ennen nimeään. Meilläpäin pidettäisiin rehvastelijana. Tällaista vaikutelmaa en kuitenkaan kaverista saanut, tapa ja äänensävy millä hän asian ilmaisi oli sama kuin päivän surffikeleistä puhuttaessa.

Mikäli säiden valtias sallii (eli pyykit on kuivuneet) lähden huomenna jatkamaan matkaa. Tämä Balin Bingin beach oli juuri sopiva paikka lyhyeen laiskotteluun( ja surffaukseen jos en olisi niin huono). Oma parveke suoraan merelle, 13 egee yö. Paikallisten omistama, joten rahat toivottavasti jäävät tänne.

Tämän rantasipaleen vika on kuitenkin siinä että ihmiset täällä ovat lomalla, omissa oloissaan. Itse taas olen matkalla, joten en koe kuuluvani joukkoon. Todennäköisesti riipaisen viereiselle Lombokin saarelle. Siellä pitäisi sataakin vähemmän.