Eilen herätyskello soi 3:30, sillä en ollut vielä saanut tarpeekseni auringonnousuista tulivuorimaisemissa. Tällä kertaa tiedossa oli helpompi tapaus sillä suositulle näköalatasanteelle vuoren rinteellä pääsee myös autolla ja tasanteelta avautuva maisema löytyy monesta postikortista ja Indonesiaa mainostavasta prujusta. Itse päätin kuitenkin kävellä, olosuhteet olivat täydelliset. Täysikuu kirkkaalla taivaalla, viileässä vuoristoilmassa.
Näköalatasanteella oli jo melkoinen lauma turisteja virittelemässä kameroitaan. Ylemmäksi huipulle asti olisi myös päässyt, mutta en olisi ehtinyt sinne ennen auringonnousua. Halusin kuitenkin nauttia maisemasta yksin joten kapusin vuorenrinnettä hiukan sivummalle josta löytyi rauhallisempi spotti. Kuten Merapilla, täälläkin olosuhteiden suhteen kävi tuuri. Juuri ennen auringonnousua kaukana näkyvä Semeru-tulivuori päästi ilmoille pienen purkauksen, ja samaan aikaan sen rinteillä oli ukkosmyrsky! Jäätävän upea näky!
Lähdin vielä samana päivänä eteenpäin Banyuwangiin Jaavan itärannikolle, ja perillä lopulta 9 tunnin bussissa suoritettujen istumalihasharjoitusten jälkeen. Toiveena oli sieltä käsin käydä katsomassa kilpikonnien touhuja Sukamadessa. 100km matka sinne ja takaisin olisi vaatinut 4wd autoa, ja hintapyyntö tästä oli veret seisauttavat 1.5 miljoonaa(100 €), eikä se siitä laskenut tinkimisestä huolimatta. En löytänyt ketään muuta halukasta lähtijää jakamaan kuluja, joten jäi tekemättä. Sukamadeen olisi ollut teoriassa mahdollista mennä 'julkisilla'(kuorma-auton lavalla) mutta tämä olisi ollut vähintäänkin seikkailu. Olisin varmaan kokeillut sitä ellei kulunut viikko olisi jo ollut aika hektistä paikasta toiseen siirtymistä ja vuorille kiipeämistä lyhyillä yöunilla.
Kilpikonnat jäivät siis tällä kertaa näkemättä, ja hyppäsin Balille menevälle lautalle. Jaavaa on tutkittu nyt kolmisen viikkoa, ja monta mielenkiintoista paikkaa jäi silti näkemättä. Vielä 17507 saarta jäljellä. Tällä menolla kaikki saaret olisi tutkittu ennen juhannusta vuonna 3068.
Tätä kirjoittaessa olen jo bussissa matkalla Denpasariin. Sieltä ajattelin mennä Kutan rannalle, joka on supersuosittu pakettikohde mutta toimisi hyvänä tukikohtana viettää hetki 'lomaa matkustamisesta' ja jos liikenne näyttää inhimilliseltä, tutkia mopolla saarta tarkemmin.
Banyuwangin torilla kävin hauskan 'keskustelun' myyjän kanssa:
-Where you from sir?
-Finland
-Oh, is it close to England? (Jostain syystä lähes kaikki kysyvät tätä, ehkä he kuulevat väärin ja luulevat minun sanoneen England)
-No, its in Northern europe, Scandinavia..
-Okay who is king of Scandinavia?
-Err.. Scandinavia is not a country, and in Finland we have a president..
-Is it Sarkozy?
-No, he's the president of France..
ps. Olen nyt Kutalla ja syön kananugetteja ja kuuntelen beatlesia. Järkyttävä paikka!!! Aivan ylituristisoitunut ja täynnä enemmän tai vähemmän päissään olevia ausseja. Ja super ystävälliset paikalliset joutuvat sietämään heitä joka päivä... Surullinen paikka.. Olin kyllä lukenut asiasta etukäteen mutta tulipa todettua itsekin. Onneksi liikenne näyttää jopa rauhallisemmalta kuin Jaavalla, vuokraan skootterin ja pakenen jonnekkin.....
Näköalatasanteella oli jo melkoinen lauma turisteja virittelemässä kameroitaan. Ylemmäksi huipulle asti olisi myös päässyt, mutta en olisi ehtinyt sinne ennen auringonnousua. Halusin kuitenkin nauttia maisemasta yksin joten kapusin vuorenrinnettä hiukan sivummalle josta löytyi rauhallisempi spotti. Kuten Merapilla, täälläkin olosuhteiden suhteen kävi tuuri. Juuri ennen auringonnousua kaukana näkyvä Semeru-tulivuori päästi ilmoille pienen purkauksen, ja samaan aikaan sen rinteillä oli ukkosmyrsky! Jäätävän upea näky!
Lähdin vielä samana päivänä eteenpäin Banyuwangiin Jaavan itärannikolle, ja perillä lopulta 9 tunnin bussissa suoritettujen istumalihasharjoitusten jälkeen. Toiveena oli sieltä käsin käydä katsomassa kilpikonnien touhuja Sukamadessa. 100km matka sinne ja takaisin olisi vaatinut 4wd autoa, ja hintapyyntö tästä oli veret seisauttavat 1.5 miljoonaa(100 €), eikä se siitä laskenut tinkimisestä huolimatta. En löytänyt ketään muuta halukasta lähtijää jakamaan kuluja, joten jäi tekemättä. Sukamadeen olisi ollut teoriassa mahdollista mennä 'julkisilla'(kuorma-auton lavalla) mutta tämä olisi ollut vähintäänkin seikkailu. Olisin varmaan kokeillut sitä ellei kulunut viikko olisi jo ollut aika hektistä paikasta toiseen siirtymistä ja vuorille kiipeämistä lyhyillä yöunilla.
Kilpikonnat jäivät siis tällä kertaa näkemättä, ja hyppäsin Balille menevälle lautalle. Jaavaa on tutkittu nyt kolmisen viikkoa, ja monta mielenkiintoista paikkaa jäi silti näkemättä. Vielä 17507 saarta jäljellä. Tällä menolla kaikki saaret olisi tutkittu ennen juhannusta vuonna 3068.
Tätä kirjoittaessa olen jo bussissa matkalla Denpasariin. Sieltä ajattelin mennä Kutan rannalle, joka on supersuosittu pakettikohde mutta toimisi hyvänä tukikohtana viettää hetki 'lomaa matkustamisesta' ja jos liikenne näyttää inhimilliseltä, tutkia mopolla saarta tarkemmin.
Banyuwangin torilla kävin hauskan 'keskustelun' myyjän kanssa:
-Where you from sir?
-Finland
-Oh, is it close to England? (Jostain syystä lähes kaikki kysyvät tätä, ehkä he kuulevat väärin ja luulevat minun sanoneen England)
-No, its in Northern europe, Scandinavia..
-Okay who is king of Scandinavia?
-Err.. Scandinavia is not a country, and in Finland we have a president..
-Is it Sarkozy?
-No, he's the president of France..
ps. Olen nyt Kutalla ja syön kananugetteja ja kuuntelen beatlesia. Järkyttävä paikka!!! Aivan ylituristisoitunut ja täynnä enemmän tai vähemmän päissään olevia ausseja. Ja super ystävälliset paikalliset joutuvat sietämään heitä joka päivä... Surullinen paikka.. Olin kyllä lukenut asiasta etukäteen mutta tulipa todettua itsekin. Onneksi liikenne näyttää jopa rauhallisemmalta kuin Jaavalla, vuokraan skootterin ja pakenen jonnekkin.....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti