Junassa istuessa on hyvää aikaa pohtia ja kirjoitella...
Siirryin tänään Yogyakartasta Cemoro Lawangiin, joka on vuoristokylä turistien suosiman (syystäkin, paikka on upea) Bromo-Tengger-Semerun kansallispuiston vieressä. Moni muukin kulkee siis samaa reittiä, ja tämä synnyttää paljon tarjontaa retkipaketeista, jonka ostamalla sinut ja muut turistit viedään täyteen ahdetulla tila-autolla (Toyota Grand Hiace tms) suoraan hostelliltasi Cemoro Lawangiin. Tätä yritti guesthousen omistaja myös minulle markkinoida, se olisi helpoin halvin ja nopein vaihtoehto, jne.. Kysyin myös n.5 muulta samaa reittiä kulkevalta reissaajalta, ja kaikki heistä aikoivat valita tämän vaihtoehdon.
Jaa. Itse en suostunut uskomaan tähän ollenkaan, olin aika varma että tässäkin on kyseessä tyhmiltä-rahat-pois meininki ja otin selvää muista vaihtoehdoista. Selvisikin että Cemoro Lawangiin pääsee myös menemällä ensin junalla Probolinggoon ja vaihtamalla siellä julkiseen minibussiin. No olipas vaikeaa. Ainoa kommervenkki oli Probolinggon uskomattoman sinnikkäät riivaajat jotka eivät millään meinanneet päästää minua julkiselle bussipysäkille vaan jopa väittivät ettei näitä busseja kulje enää tähän aikaan päivästä ja tarjosivat sen sijaan jotain omaa (astronomisen hintaista) retkeään. Tehdäänpä pieni vertailu...
Hinta: auto 190k, tsi(tee-se-itse) 110k
Kesto: auto n. 11h, tsi 9h juna + minibussi 2h = n. 11h
Jalkatila: auto: ahdas, tsi: juna oli niin tyhjä että yli puolet matkasta voit maata selällään penkillä. Loppumatka minibussissa ahdas, mutta kesto alle 2h.
WC: auto: ei , tsi: junasta löytyy.
Ravintola: Tätä ei löydy kummastakaan, mutta junan käytävillä kulkevilta kaupustelijoilta voi ostaa perinteisiä indonesialaisia snackseja edullisesti.
Edellä mainittujen lisäksi juna on turvallisempi ja ekologisempi matkustusmuoto, ja väitän että maisematkin ovat junan ikkunasta paremmat(olet korkeammalla).
Näin junassa vain kaksi länsimaalaista turistia. Myöhemmin selvisi, että heistäkin toinen on asunut täällä jo pidempään. Miksi näin? En keksi tähän muita syitä kuin sen että suurin osa 'omatoimimatkaajista' uskoo suoraan mitä matkanjärjestäjät heille kertovat, ovat liian laiskoja/kykenemättömiä ottamaan selvää asioista, saatika opettelemaan sen verran kieltä että pystyvät tarvittaessa neuvottelemaan hinnoista tai kysymään ohjeita indonesiaksi.
Mutta turhaan minä heistä tässä enempää stressaan. Kukin tyylillään...
Siirryin tänään Yogyakartasta Cemoro Lawangiin, joka on vuoristokylä turistien suosiman (syystäkin, paikka on upea) Bromo-Tengger-Semerun kansallispuiston vieressä. Moni muukin kulkee siis samaa reittiä, ja tämä synnyttää paljon tarjontaa retkipaketeista, jonka ostamalla sinut ja muut turistit viedään täyteen ahdetulla tila-autolla (Toyota Grand Hiace tms) suoraan hostelliltasi Cemoro Lawangiin. Tätä yritti guesthousen omistaja myös minulle markkinoida, se olisi helpoin halvin ja nopein vaihtoehto, jne.. Kysyin myös n.5 muulta samaa reittiä kulkevalta reissaajalta, ja kaikki heistä aikoivat valita tämän vaihtoehdon.
Jaa. Itse en suostunut uskomaan tähän ollenkaan, olin aika varma että tässäkin on kyseessä tyhmiltä-rahat-pois meininki ja otin selvää muista vaihtoehdoista. Selvisikin että Cemoro Lawangiin pääsee myös menemällä ensin junalla Probolinggoon ja vaihtamalla siellä julkiseen minibussiin. No olipas vaikeaa. Ainoa kommervenkki oli Probolinggon uskomattoman sinnikkäät riivaajat jotka eivät millään meinanneet päästää minua julkiselle bussipysäkille vaan jopa väittivät ettei näitä busseja kulje enää tähän aikaan päivästä ja tarjosivat sen sijaan jotain omaa (astronomisen hintaista) retkeään. Tehdäänpä pieni vertailu...
Hinta: auto 190k, tsi(tee-se-itse) 110k
Kesto: auto n. 11h, tsi 9h juna + minibussi 2h = n. 11h
Jalkatila: auto: ahdas, tsi: juna oli niin tyhjä että yli puolet matkasta voit maata selällään penkillä. Loppumatka minibussissa ahdas, mutta kesto alle 2h.
WC: auto: ei , tsi: junasta löytyy.
Ravintola: Tätä ei löydy kummastakaan, mutta junan käytävillä kulkevilta kaupustelijoilta voi ostaa perinteisiä indonesialaisia snackseja edullisesti.
Edellä mainittujen lisäksi juna on turvallisempi ja ekologisempi matkustusmuoto, ja väitän että maisematkin ovat junan ikkunasta paremmat(olet korkeammalla).
Näin junassa vain kaksi länsimaalaista turistia. Myöhemmin selvisi, että heistäkin toinen on asunut täällä jo pidempään. Miksi näin? En keksi tähän muita syitä kuin sen että suurin osa 'omatoimimatkaajista' uskoo suoraan mitä matkanjärjestäjät heille kertovat, ovat liian laiskoja/kykenemättömiä ottamaan selvää asioista, saatika opettelemaan sen verran kieltä että pystyvät tarvittaessa neuvottelemaan hinnoista tai kysymään ohjeita indonesiaksi.
Mutta turhaan minä heistä tässä enempää stressaan. Kukin tyylillään...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti